Marjaneh Bakhtiari: Mistään kotosin

Marjaneh Bakhtiarin kirjan ensisijainen päähenkilö on Bahar, joka on muuttanut perheensä kanssa Iranista Ruotsiin 11-vuotiaana. Muita päähenkilöitä ovat hänen vanhempansa Amir ja Panthea sekä pikkuveli Shervin. Heidän lisäkseen kirjassa on runsaasti muita henkilöitä, joiden elämästä kerrotaan pätkiä. Identiteetti ja sen määrittelyn vaikeus on kirjan pääteema. Maahanmuuttajaperheen jäsenillä on jokaisella oma tapansa suhtautua niin uuteen kuin vanhaan kotimaahan sekä siihen, miten merkittävinä he erot näiden kahden maan välillä kokevat.

Bahar on omasta mielestään ihan tavallinen nuori ruotsalainen, joka sattuu olemaan syntynyt Iranissa. Häntä ärsyttää suunnattomasti, että hänestä halutaan väkisin tehdä esimerkki kahden kulttuurin välissä taiteilevasta nuoresta. Baharin poikaystävä Markus on jokseenkin ainoa, joka antaa hänen olla juuri sitä mitä on eikä yritä karsinoida häntä millään lailla. Markuksen perheen suhtautuminen on jokseenkin päinvastainen. Isoisä Bertil on avoimen rasistinen eikä säästele sanojaan Baharin läsnä ollessa. Markuksen äiti puolestaan ”ymmärtää” Baharia ja sitä, että hänen ”kaksoisidentiteettinsä” ylläpitäminen ja pohtiminen lienee kovin vaikeaa. Hän haluaisi saada Baharin puhumaan identiteetistään myös julkisesti. Ensimmäisestä tilaisuudesta Bahar luistaa, mistä Markuksen äiti pahastuu, joten seuraavaksi hän vaan ilmoittaa Baharin TV-haastatteluun. Bahar antaa haastattelussa kuitenkin ihan ”vääränlaisia” vastauksia, koska kokee identiteettikysymykset turhina ja epämielenkiintoisina. Markuksen vanhemmille Bahar on kuitenkin sopiva miniä, juuri sopivan eksoottinen.

Bahar on omapäinen ja lyhytpinnainen. Kun hän saa jotain päähänsä, hän tekee sen, mutta todennäköisesti mikään päätös ei ole kovin pysyvä. Esimerkki tällaisesta on, kun hän päättä ruveta käyttämään huivia. Amir ja Panthea ovat päätöksestä kauhuissaan, hehän ovat maallistunut perhe. Panthea yrittää parhaansa mukaan sopeutua Ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Hän harjoittelee ruotsalaisuutta esim. syömällä ruotsalaista ruokaa ja haluaa mm. viettää ruotsalaista juhannusta mahdollisimman perinteisin menoin. Hän haluaisi epätoivoisesti oppia puhumaan ruotsia täydellisesti, mutta se ei vaan onnistu. Ollessaan tilanteissa, joissa hän ei ymmärrä kaikkea puhuttua, hän tekee listan vieraista sanoista ja käsitteistä ja pyytää myöhemmin lapsiaan selittämään kaiken. Amir puolestaan muistelee vanhaa kotimaataan erityisen lämmöllä, persialainen runous, kirjallisuus ja taide ovat hänelle suuria ylpeyden aiheita. Hän myös odottaa, että lapset kiittäisivät häntä siitä, että hän on tuonut heidät pois Iranista. Kiitosta ei kuitenkaan kuulu..

Kirja on saanut paljon kehuja ja se on ne myös ansainnut. Se on hauska ja kieli ja kirjoitustyyli on mukaansatempaava. Kirjan henkilöt ovat sinänsä hyviä tyyppejä, kaikkine vikoineen, mutta henkilögalleriaan liittyy myös se suurin ongelma, mikä minulla kirjan suhteen oli, heitä oli aivan liikaa. Jokainen henkilö, jonka kanssa Bahar oli tekemisissä ja vieläpä henkilöt joiden kanssa he olivat tekemisissä, piti esitellä taustoineen, se oli välillä hieman rasittavaa. Useat henkilöt osaltaan myös edesauttoivat sitä, että tarina etenee tapahtumasta toiseen eikä ole kovin yhtenäinen. Kirjan hyvät puolet painavat kuitenkin vaa’assa enemmän kuin huonot ja voin suositella tämän kirjan lukemista.